Jokaisen sukupolven mielestä uusi sukupolvi on täynnä kurittomia laiskimuksia. Suuret ikäluokat haukkuivat X-sukupolven täysin pystyyn ja nykyään Millennial-sukupolvi eli 1982-2000 välillä syntyneet ovat syyllisiä lähestulkoon kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Vaikka suurin osa syytöksistä perustuu perättömiin ennakkoluuloihin, rehellisyyden nimissä pitää myöntää, että nykynuorten asenteet liikunta kohtaan ovat varsin ongelmalliset.
Mutta emme saa heittää kirvestä kaivoon, sillä Millennial-nuoret tunnetaan myös heidän vaihtuvista asenteistaan. Näin ollen Suomen koululiikunnan tulevaisuutta pitää ennustaa varovaisesti ilman suurempia ennakkoluuloja. Myönnettäköön, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty.
Koululiikunnan haasteet
Suomessa liikunnan puute ei rajoitu ainoastaan nuoriin vaan myös aikuisiin. Viimeisten tutkimusten mukaan Suomessa lasten ruutuaika television ja muiden elektronisten laitteiden ääressä on kasvanut, kun taas liikuntamäärä (tunti/viikko) on pudonnut tasaisella vauhdilla.
Hyväksi onneksi kansainvälisissä vertailuissa Suomi löytyy keskikastista. Mutta tästä huolimatta laskeva trendikäyrä huolestuttaa terveydenhuollon ammattialaisia sekä myös sosiologeja ja ekonomeja, joiden mielestä Suomen terveydenhuoltojärjestelmä ei välttämättä selviä tulevaisuuden haasteista, mikäli ylikuormitamme nykyisen järjestelmän suurilla ikäluokilla sekä nuorilla! Tästä johtuen maamme päättäjillä on suuri vastuu suunnitella koululiikuntajärjestelmä, jonka avulla pystymme välttämään tulevaisuuden terveyskatastrofin.
Miksi nuoret eivät innostu koululiikunnasta? Rehellisesti sanottuna on vaikea uskoa, että suuret ikäluokat tai muut sukupolvet asennoituivat koululiikuntaan erityisen positiivisemmin kuin uusi sukupolvi. Voimmeko oikeasti olettaa, että meidän isovanhemmat innostuivat vuonna 1960 liikunnanopettajan ideasta lähteä hiihtämään paukkupakkasissa? Uskallamme väittää, että ei.
Täten, jos syy ei ole sukupolvien välisissä asenteissa koululiikuntaa kohtaan, onko vika kenties liikunnanopettajissa? Nykyajan liikunnanopettajat koulutetaan hallitsemaan lähestulkoon kaikki lajit, kun taas aikaisemmin opettajilla saattoi olla tietyt lajit ja henkilökohtaiset suosikit. Näin ollen voimme todeta, että opettajan rooli ei vaikuta merkittävästi nuorten asenteisiin koululiikuntaa kohtaan.
Valintojen vaikeus
Yksi taloustieteen teoreettisista kulmakivistä kertoo kuinka mikään asia elämässä ei ole ilmaista. Sama pätee valintoihin, joissa ei välttämättä ole rahallista komponenttia mukana lainkaan. Käännetään sama olettamus nuorten koululiikunta valintoihin. Yksi tunti liikunnan parissa on yksi tunti pois jostakin muusta.
Esimerkiksi voimmeko syyttää nuorta oppilasta siitä, että hän pitää enemmän matematiikasta kuin liikunnasta? Täten kyseinen oppilas hinnoittelee yhden tunnin matematiikan parissa henkilökohtaisesti arvokkaammaksi kuin liikunnan parissa. Toisin sanoen liikunta ei tuo kyseiselle oppilaalle tarpeeksi paljon lisäarvoa. Varsinkin jos matematiikan avulla hänellä on paremmat mahdollisuudet edetä opinnoissa ja siten uravalinnassa.
Sama olettamus pätee myös vapaa-ajan vietossa. Mikäli edellä mainittu oppilas ei ole esimerkiksi lahjakas hiihtäjä, kannattaako hänen viettää vapaa-aikaa hiihtoladulla matematiikan opiskelun sijaan? Ei tietenkään. Vedetään samasta logiikasta aasinsilta suomalaisten korkeakoulutuksen tasoon. Jos Suomen peruskouluissa ja lukioissa on enemmän lahjakkaita oppilaita kuin urheilijoita, voimmeko syyttää nuoria siitä, että he haluavat viettää aikaa aktiviteettien parissa missä he ovat hyviä? Emme tietenkään.
Mistä löytää ratkaisu liikuntaongelmaan?
Me kaikki teemme valintoja omien kannustimien perusteella. Olisiko mahdollista luoda koulutusjärjestelmä, joka tarjoaa esimerkiksi lahjakkaalle oppilaalle mahdollisuuden hyötyä vaihdannasta. Esimerkiksi mikäli oppilas A on lahjakas biologiassa, voiko liikunnanopettaja houkutella A:n ottamaan enemmän liikunnantunteja niin, että hän saisi vaikka ylimääräisiä opintopisteitä biologiassa opettajan luvalla?
Toinen vaihtoehto nuorten liikuntahalujen lisäämiseksi löytyy sosiaalisen median sekä liikuntatapahtumien integroimisella. Suurin osa meistä on huomannut, kuinka nykynuoret napsivat kuvia puhelimella kuin viimeistä päivää. Näin ollen nuorten liikuntamotivaatio perustuu enemmän tai vähemmän omien liikuntavalintojen esittelyyn esimerkiksi Instagramissa. Rehellisesti sanottuna Millennial- ja Z-sukupolven prioriteetit löytyvät muiden mielipiteistä heitä kohtaan.
Julkiset liikunta-tapahtumat nostavat suosiota erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Eikä ihme, sillä julkisesti liikunta-aiheisten kuvien napsiminen omalle Instagram -tilille on parasta itsemainostusta. Esimeriksi Tampereella järjestetty GET UP -tapahtuma keräsi erittäin suuren joukon nuoria kuuntelemaan yhtäläisesti nuorten liikunta-alan ammattilaisten neuvoja hyvistä liikuntamuodoista sekä ruokavalioista.
Vaikka suurin osa nuorista vietti varmasti enemmän aikaa kuvia ottaessa kuin puhujia kuunnellessa, on hyvä muistaa, että nuorille ”tykkäykset” sosiaalisessa mediassa merkitsevät erittäin paljon. Siten liikunta-aiheiset kokoontumiset sekä tapahtumat tarjoavat oivan mahdollisuuden päästä nuorten suosioon.
Oikea lähestymistapa voittaa
Kaikki vanhemmat ja toivottavasti myös opettajat ymmärtävät käänteisen psykologian voiman lasten kanssa. Pakottamalla lapset liikuntaan ei takuulla tule toimimaan vaikka moni kasvatustieteiden maisteri niin ehkä väittää. Lapsien pitää itse ymmärtää miksi heidän kannattaa harrastaa liikuntaa.
Paras ratkaisu nuorten koululiikunnan määrän kasvattamiseen löytyykin yksityisten yritysten ideoista. Julkisen sektorin kuuluisikin ymmärtää miten yksityiset liikuntajärjestöt ja yritykset saavat ihmiset liikkumaan juuri heidän avulla. Valitettavan usein koululiikunta koetaan pakkona, eikä vapaaehtoisena valintana johtaen automaattisesti negatiiviseen asenteeseen liikunnan suhteen.
Koulujen liikunnan-opettajat ovat entistä parempia eikä oppilaiden asenteet eivät vaikuta heidän liikuntahalukkuuteen. Ainoa looginen syy koululiikunnan kysynnän laskuun löytyy oppilaiden omista valinnoista: harrastamalla A:ta vie aikaa pois B:tlä.
Loppuyhteenvetona ehdotamme, että Suomen koulut omaksuvat Yhdysvaltojen Presidentin Donald Trumpinvaalisloganin ”Make America Great Again” ja muuttavat sen ”Tehdään koululiikunnasta taas mahtavaa”. Jos Trumpista voi tulla presidentti niin uskomme, että Suomen liikuntakasvatuksestakin saadaan jotakin parempaa aikaan.